Agilityyn!

Tildan kanssa aloitettiin agilityn harrastaminen tamskin nuortenkurssilla, kesällä. Aluksi Tilda pelkäsi esteitä ja kouluttajaa ihan hirmuisesti. Suostui se hyppäämään esteen yli mutta n. 1,5m pituisenkin suoran putken läpi meneminen oli arveluttavaa. Toisella kerralla se meni jo hyppy + putki, mutta renkaasta se ei millään osannut mennä. Pituutta se ihan hyvin oppi hyppäämään. Mutta häntä oli kentällä usein alhaalla. Kun putki oli jo vähän pidempi halusin yrittää menisikö Tilda mutkalle laitetusta putkesta... Yllätyksekseni se onnistui ja Tilda yllättyi myös itsestään! Se katsoi mua innokkaasti ja oli menossa heti uudestaan putkesta, jotta saisi lisää huomiota ja kinkkua. Se oli hyvää edistystä. Saimme opetella myös pari ohjauskuviota.

Neljäs kerta oli huima! Tilda oli tosi iloinen ja rohkea kentällä. Pöytä onnistui uutena kivasti ja Tildan kanssa mentiin jo vähän pidempää sarjaa (hyppy+ putki+ hyppy+ pöytä+ hyppy). Tuntui kivalta mennä jo muutakin kuin pelkkiä yhden jai kahden esteen suorituksia. Uutena haasteena tuli kepit, ilman verkkoja. Kun ekan kerran ohjasin Tildan namin avulla 6 kepin pujottelun, niin se sujui aivan täydellisesti! Kouluttajamme oli todella yllättynyt, että meillä meni niin hyvin ilman aijempaa harjoittelua. Olin todella todella ylpeä Tildasta!

Yhdistelmät menivät taas kivasti ja olin itse tosi innostunut ohjaamisesta, se tuntui niin hienolta! Kouluttaja meinasi mennä lyhentämään meille putkea, mutta sanoin ettei välttämättä tarvitsisi ja Tildahan reippaana meni pitkästä putkesta. Keppejäkin taas reenattiin ja uutena puomin kontaktialueella kontaktin ottoa. Tildaa rupesi taas vähän jännittämään puomin kiipeäminen, 50cm ylöspäin ja siitä kääntyminen alemmas kontaktin ottoon, koitin kovasti rohkaista.

Viimeinen kerta ei ollut paras, mutta ihan ok meni silti. Tildan motivaatio oli hakusessa ja se nuuskutteli kovasti maata. Reenattiin hypyn takaa kiertäminen, 12 keppiä ohjaajan rintamasuunta eteenpäin (joka oli mulle  haastavaa..), pussia (niin että pussin suuta pidettiin vähän auki) ja muutamaa pikku rataa. Viimeisen radan suoritus meni pätkissä sillä Tildan piti ruveta räksyttämään kentän laidalla olevaa koiraa ja sen omistajaa... Onneksi se tuli melko nopeasti takaisin, mutta ärsyttävää se oli! Kouluttajakin oli ihmeissään Tildan uudesta puolesta jota se ei ollut nähnyt.


Innostuin kesän kurssista ja agilitystä! Tildassa oli selvästi ainesta ja se kehittyi valtavasti kurssin aikana. Mökillä reenailtiin uimarenkaasta hyppäämistä, keppien suorittamista ja ohjausta muutenkin. Sen kyllä huomasin vahvistavan Tildan taitoja selvästi.

Varmaa on että agility on meidän juttu! Molemmista se on hauskaa ja on ihana tunne kun voi olla ylpeä koirastaan!