Kasvatuksen paineita

Ensimmäiset pari viikkoa meni niin, että stressasin aivan liikaa ja turhaa pennun kasvatuksesta. Mietin milloin pitäisi torua, milloin ei, mitä se tarkoitti puremalla, vikisemällä, tai katsomalla silmiin, mitä tapahtuu jos en osaakkaan kasvattaa pennusta kunnon koirakansalaista, mikä on sille parhaaksi, mikä ei ja niin edelleen... Tilanne oli uusi ja moneen kertaan vain kuviteltu. Tästä sitten seurasi turhautuminen, huoli, päänsärkyä ja itku päivien päätteeksi. Tajusin että nyt ei kaikki mennyt oikein.
      Päätin ottaa rennommin. Pääasia oli tutustua koiraan ja antaa sille hyviä kokemuksia. Vapaammallakin kasvatuksella tulee hienoja koiria. Päänsärky loppui. Oli hienoa saada tutustua uuteen tulokkaaseen rennosti ja nauttien, ilman että koko ajan mietti "miten nyt pitäisi toimia?".
      Joissakin asioissa piti antaa anteeksi, kuten erikseen nukkumisessa, mutta miten mukavaa se oli kun sain ihanan karvaturrin viereeni lämmittämään. Sitäpaitsi aikuinenkin koira oppii ihmeen hyvin!
      Opin ettei pidä ottaa liian raskaasti. Koira nauttii enemmän rennosta omistajasta joka ulkoiluttaa, leikkii, tarjoaa ruokaa ja antaa rapsutuksia. :)