Kasvatuksen paineita

Ensimmäiset pari viikkoa meni niin, että stressasin aivan liikaa ja turhaa pennun kasvatuksesta. Mietin milloin pitäisi torua, milloin ei, mitä se tarkoitti puremalla, vikisemällä, tai katsomalla silmiin, mitä tapahtuu jos en osaakkaan kasvattaa pennusta kunnon koirakansalaista, mikä on sille parhaaksi, mikä ei ja niin edelleen... Tilanne oli uusi ja moneen kertaan vain kuviteltu. Tästä sitten seurasi turhautuminen, huoli, päänsärkyä ja itku päivien päätteeksi. Tajusin että nyt ei kaikki mennyt oikein.
      Päätin ottaa rennommin. Pääasia oli tutustua koiraan ja antaa sille hyviä kokemuksia. Vapaammallakin kasvatuksella tulee hienoja koiria. Päänsärky loppui. Oli hienoa saada tutustua uuteen tulokkaaseen rennosti ja nauttien, ilman että koko ajan mietti "miten nyt pitäisi toimia?".
      Joissakin asioissa piti antaa anteeksi, kuten erikseen nukkumisessa, mutta miten mukavaa se oli kun sain ihanan karvaturrin viereeni lämmittämään. Sitäpaitsi aikuinenkin koira oppii ihmeen hyvin!
      Opin ettei pidä ottaa liian raskaasti. Koira nauttii enemmän rennosta omistajasta joka ulkoiluttaa, leikkii, tarjoaa ruokaa ja antaa rapsutuksia. :)

Marsun kaveri

Isovanhemmillani asustaa n. 5 vuoden ikäinen marsurouva ja jännityskellä katsottiin miten ne oikein Tildan kanssa suhtautuivat toisiinsa. Ja yllättävästi Tilda katseli marsua aidan takaa aivan rauhallisesti maaten tai välillä istuen. Marsu ei välittänyt yleisöstä jatkoi vain heinien syömistä ja välillä jopa meni lähemmäksi Tildaa haistelemaan. Selvästi molemmat osaavat arvostaa eläinseuraa. Kun kerran testasimme miten kaverukset suhtautuvat toisiinsa samassa aitauksessa, Tilda vain rupesi syömään marsun esimerkistä heinää... Hauskat kaverukset!

Uutta ihanaa elämää

Ensimmäiset päivät olivat kaikilla totuttelemista uudenlaiseen arkeen. Tilda nukkui aika paljon, välillä leikki, mutta vinkui toisinaan pientä koti-ikävää. Ulkona oli totuttelemista hihnassa olemiseen ja kaupungin autojen ääniin. Aika pian mentiin jo ensimmäistä kertaa bussilla, sillä siihen on Tildan pakko tottua, koska meillä ei ole autoa. Matka meni suht. rauhallisesti kantolaukussa, mutta tottakai bussin- ja ihmisten äänet jännittivät. Kyläilyt on menny tosi kivasti, kun Tilda on niin utelias ja kiinnostuneena se vain ihmettelee uusia nurkkia. :)

                                                     Tutkimuksia ränniveden laadusta

                                                                          Sylikoira

                                                                    Bussimatkalla

                                                   Nurkkia tutkimassa uudessa paikassa