No mua ei onneks jännittäny kauheesti sitten kun oltiin päästy hallille ja kun äiti oli mukana niin pääsin innoissani selittämään kaikenlaisia agilityjuttuja niin oikeastaan mua ei jännittäny yhtään. :D
Tilda oli vähän kierroksilla, ihmetteli kaikkea vaikka oltiin samassa sisähallissa kun treeneissäkin, mutta olihan sielä tosi paljon muitakin koiria ja hälinää. Rataantutustuminen oli mulle tosi opettavainen ja hyvä juttu! Oli mahtavaa päästä ite suunnittelee mitenkä radan suorittais ja tutkia samalla miten toiset menee. Tilda ihmetteli että mitä ihmettä mä oikein juoksin radalla ilman sitä! :D
Meidän vuoro tuli. Ensimmäiset 7 estettä meni tosi kivasti kunnes sitten tuli se puomi... Tilda rohkeesti lähti kiipeemään ja melkein ylös suoralle asti, mutta kun en tyhmä tajunnut palkata siinä kohtaa (palkkaus oli noissa epiksissä sallittua) niin Tildan pelko voitti ja se kääntyi takaisin ja lähti juoksemaan pois liikoja odottavan tyhmän omistajansa luolta. Koitettiin vielä vähän jatkaa kun tuomari niin ystävällisesti kehotti ja päästiinkin pari hyppyä, mutta sitten tuli A-este ja homma meni mahdottomaksi ja Tilda juoksi äitini luokse turvaan.
Olihan se melko noloa, mutta ei sille voinut muuta kun nauraa! Siitä suorituksesta on ainakin helppo parantaa :D Ja pahin pelkoni ei toteutunut eli se että Tilda ei olisi lähtenyt edes startista. Hylkyähän oltiin tultu hakemaan ja se me saatiin kisan ainoana koirakkona. Oli se kyllä kokonaisuudessaan hyvä kokemus varsinkin se rataantutustuminen!
Eikun seuraavia epiksiä odottamaan! ;)
