Vihdoin koitti se päivä! Äidin ja isovanhempien kanssa lähdimme aamutuimaan ajelemaan kohti Turkua. Aurinko paistoi ja luonto oli kimaltavan huurteen peitossa. Kun astuimme sisään meitä tuli heti iloisesti tervehtimään kolme aikuista bichonia ja myös hyvin pieni ja suloinen pentu, joka oli Tilda. Muut pennut inisivät pentuhuoneessa kiinnostuneina. Vaikeaa oli ymmärtää että se pieni karvapallo oli meidän ikioma koira! Uskomattomalta, mutta niin ihanalta se tuntui. Tutustuimme hetken pentuumme ja muihinkin pentueen jäseneihin, kunnes kasvattajan kanssa menimme pesemään Tildaa. Pienestä pennusta tuli vieläkin pienempi, kun pehmoinen turkki kasteltiin. Tilda oli yllättävän rauhallinen pesun aikana, kiltisti antoi kastella ja levittää shampoota turkkiinsa. Kynnetkin se antoi nätisti napsasta, mutta föönaaminen oli kurjaa puuhaa. Toimenpiteen jälkeen Tildasta tuli niin ihanan pörröinen! Kahvittelimme, kirjoitimme paperit ja keskustelimme vielä pennun hoidosta ja muusta. Pennut päästettiin takapihalle pissalle ja sitten Tilda pistettiin omaan kantolaukkuunsa johonka se heti nukahti!
Automatka meni Tildan nukkuessa laukussa ja sylissä. Pysähdyimme kerran tien varteen jos pientä olisi pissattanut, mutta sitä kiinnosti enemmän ohikulkevat autot ja metsästä tulevat tuoksut. Kylmyyskin kirpaisi tassunpohjia, joten jatkoimme matkaa.
Ensiaskeleet kotona olivat hyvin reippaat! Tilduska rupesi heti tutkimaan huushollia ja leikkimään uusilla leluillaan, joka oli iloinen yllätys. Kylässä olivat myös isovanhemmat ja täti, joita pentu ei vierastanut yhtään. Ulkona oli ikävän kylmä josta huolimatta ensimmäiset tarpeet tulivat ulos. Vieraiden lähdettyä leikki jatkui, mutta rauhotuttiin hetki avaraaluontoa katsellen ja Tilda nukahti kaulalleni.
Ensimmäisen yön Tilda nukkuin omassa pedissään, mutta useamman kerran sain laskeutua parveltani rauhoittelemaan pientä pentua.
